Valamon saaristo sijaitsee 42
 kilometrin päässä Sortavalasta, se käsittää yli 50 saarta. Saaristo tunnetaan Valamon luostarista, joka on alkoi historiansa XIV-vuosisadasta alkaen. Valamon luostari on Venäjän vanhempia miesluostareita. Nykyaikaan asti ovat säilyneet: Valamon luostari, Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen kirkko, hotelli, talli, vesijohtotalo, Ylösnousemusskiitta ja Kaikkien Pyhien skiitta. 

Tavallisesti laivat lähtee Valamoon klo.09:00, 11:00, 13:00.

Meno-ja paluumatka kantosiipialuksella,
opastus Luostarin alueella, lounas, kuljetus Nikkanan lahdelle, opastus Ylösnousemusskiitalle. Retken kesto: 7 tuntia
Retken hinta: 58 euroa/hlö.

Meno-ja paluumatka kantosiipialuksella, opastus Luostarin alueella. Retken kesto: 4 tuntia.
Retken hinta: 42 euroa/hlö.

Kutsumme teidät käymään Pohjois-Laatokan alueen erääseen ihmeelliseen paikkaan - Ruskealan marmorilouhos. Se on ainutlaatuinen luonnon ja vuoriteollisuuden kohde.
Marmorilouhos sijaitsee 30 kilometrin päässä Sortavalasta. Vanha louhos, jossa louhittiin marmoria noin kolme sataa vuotta, nyt ottaa vastaan matkailijoita, jotka tykkäävät historiasta ja luonnon ihmeistä. Ruskealan puiston helmenä on nimenomaan marmorilouhos. Ihmisten käsien tekemän suuren marmorilouhoksen pituus pohjoisesta etelään on 456 metriä, louhoksen leveys - 109 metriä. Louhon on puoleksi täytettypuhtaalla smaragdivärisellä vedellä. Louhoksen seinäminä ovat loivat ja jyrkät kalliot, seinämien korkeus on jopa 25 metriä vedenpinnasta. Louhoksen seinämissä on sekä vedenpinnan yllä olevat, että vedenalaiset käytävät ja kaivokset. Käyntikelpoisten käytävien ja kaivosten kokonaispituus on muutama sata metriä. Vedenalaisiin kaivoksiin ja käytäviin saavat päästä vain kokeneet laitesukeltajat.
Opastettu käynti: 12 euroa/hlö.

Sortavala on klassinen pieni eurooppalainen kaupunki, joka kohtalonsa mukaan joutui Venäjän alueelle. Se on Karjalan vanhempia kaupunkeja. Sillä on historiallisen kaupungin status. Sortavala omaa ainutlaatuisen arkkitehtuurin ja siinä sijaitsee monta rakennustaiteen kohdetta. Kaupunkia usein kutsutaan suomalaisen arkkitehtuurin ulkomuseoksi. Nykyään Sortavala on ainoa Karjalan kaupunki, jossa on säilynyt historiallisten rakennusten alue. Melkein koko kaupungin keskustalla on historiallinen arvo. Saavuttua Sortavalaan muistakaa kiinnittää huomiota vanhiin suomalaisiin taloihin, nauttikaa näköaloista, jotka aukenevat laiturilta ja Vakkosalmen sillalta. Sillan pituus on 220 metriä, leveys - 11 metriä. Aikoinaan se oli Suomen pisin silta. Se avattiin vuonna 1932 kaupungin 300-vuotisjuhlan päivien aikana.
Noin 90 kaupungin rakennuksella on historiallis-kulttuurinen arvo. Täällä saa tutustua eri kausien arkkitehtuurityyleihin:  länsimaiseen moderniin, klassismiin, uusklassismiin, kansallisromantiikkaan, pseudogotiikkaan sekä kansan puuarkkitehtuuriin. Eräät mielenkiintoiset rakennukset sijaitsevat kaupungin lähiseudulla. Sortavalan piirin alue on ensimmäisellä sijalla kaikkien Karjalan piireistä valtion listoilla olevien arkkitehtuurikohdeiden osalta. Näitä kohteita on 466 kappaletta - melkein kolmannes kaikista Karjalan arkkitehtuurikohteista.
Sortavalan päänähtävyyksinä ovat tietysti toistamaton luonto ja Euroopan suurinjärvi Laatokka. Nimenomaan tämä lumoava luonnon kauneus veti Sortavalaan muusikoita, runoilijoita ja taiteilijoitä. Kaksi vuotta Sortavalassa asui perheensä kanssa N.K.Rerikh. Täällä hän kirjoitti tunnetut kirjallisuusteokset sekä maalasi noin 200 taulua. Täällä säveltäjä A.Kolker on luonut  tunnetun laulun: "Karjala".

Mielenkiintoiset tosiasiat:

Sortavalan alueella on yhteyksiä kansalliseepokseen Kalevalaan. Kesällä 1828 Sortavalassa kävi suomalainen kielentutkija Elias Lönnrot.
Alpo Sailon tekemä Petri Shemeikan patsas oli pystytetty Väinämöisen torille vuonna 1935 tunnetun kansalliseepoksen Kalevalan ensimmäisen julkaisun 100-vuotisjuhlan kunniaksi.
Opastettu kiertoajelu: 45 euroa/ryhmä
Kiertoajelun kesto: 1,5 tuntia

Se on ainutlaatuinen Venäjän kansantaiteilijän veistostaulumuseo, jossa kayvät melkein kaikki kaupunkiin tulevat matkailijat. Ateljeessa on esillä veistostauluja sekä muita veistostöitä, maalauksia ja piirroksia vuosilta 1960-2000. Kronid Gogolevin tekemä puunvesto on ainutlaatuinen ilmiö: hänen monikerroksisissa lehmuksesta tai lepästä valmistetuissa puutauluissa kuvataan venäläisen kylän elämää. Muutama maalaus ja piirros on omistettu Laatokan ankaralle luonnolle, Valamolle ja Sortavalalle. Ateljee kehittyy nopeasti, vuonna 2013 avattiin taidekoulu ja taidepajat. Täällä usein järjestetään mestariluokkia, joiden aikana voi omin käsin tehdä muistoesine.  

Ateljeen aukioloajat: klo.10:00-20:00

Alueellinen Pohjois-Laatokan

museo on ainoa kotiseutumuseo Sortavalassa. Museo sijaitsee historiallisessa rakennuksessa, joka rakennettiin vuonna 1903, ja se tunnettiin tohtori Winterin kaupunkikartanona. Uusittu Pohjois-Laatokan museo avasi ovensa kävijöilleen joulukuussa 2014. Museon sisätilat korjattiin kokonaan, museossa nyt käytetään nykyteknologioita. Asiakkaita varten on tehty uusi valaistussysteemi, Wi-Fi, lasikaapeissa on esineiden QR-koodeja, digikehyksiä, joiden avulla voi saada lisäinfoa jokaisesta osastosta.

Opastuksen kesto: 1 tunti.

Viikinkikauden elävän historian museo
 «Svartbjornborg», se on uusi interaktiivinen projekti Karjalan Sortavalassa.
«Svartbjornborg» ei ole klassinen museo, se on nimenomaan elävän historian museo, jossa ei ole esineitä lasin alla, jossa koko näyttelyaineisto on ihan käden ulottuvissa ja sitä saa koskea. Itse asiassa «Svartbjornborg» se on ensimmäinen ei pelkästään Karjalassa vaan Venäjälläkin suuri käytännöllisen arkeologian projekti, koska kaikki museon rakennukset ja näyttelyesineet on luotu arkiologisten löydösten mukaan ja joiden säilytyskunto oli erilainen.
Elävän historian museossa voitte ei pelkästään uppoa muinaisaikaan, vaan vielä maistaa hunajaviiniä. Maistajaistilaisuudessa tarjotaan kolme tai kuusi "Hunajaviinin" lajia, jotka on valmistettu vanhojen reseptien mukaan ja vain luonnollisista aineosista ilman väriaineita ja säilöntäaineita.
Maistajaistilaisuus pidetään pelimuodossa elävän historian «Svartbjornborg»-museon alueella.

Jos katsotaan Laatokan karttaa niin heti voi huomata sen pohjoisrannikon omituisen muodon. Tätä Laatokan aluetta kutsutaan luodoiksi. Laatokan luodot ovat kalliosaarten ketju, joka reunustaa kapeiden lahtien ja salmien halkaiseman Laatokan luoteisosan rannikon. Tässä sijaitsee noin 500 saarta, joita jakaa kapeiden salmien labyrintti. Laatokan luodot ovat Venäjän luoteisosan kauneimpia paikkoja.

Järjestämme retket Laatokan luotoihin moottoriveneillä. Te ihastutte niiden kauneudesta ja saatte tietää paljon uutta niiden historiasta. Nähtövyyksiä on paljon, esim.saarissa olevat ns.sisäiset lammet,  lukuisat luonnonkohteet, viikinkien ja muinaiskarjalaisten linnojen paikkoja. Voitte myös onnistua nakymään Laatokan norppaakin - ainutlaatuinen eläin, joka asui vielä jääkautena ja nyt on Venäjän, Karjalan ja Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton ns.Punaisissa kirjoissa.

Lähellä Ruskealan marmoripuistoa
 sijaitsee Karjalan mielenkiintoisin eläinpuisto. Eläinpuistossa on ainutlaatuisia eläimiä Venäjän ja maailman eri paikoista: saksanhirviä, japaninhirviä, metsäkauriita, laamoja, alpakoita, jakkeja, mufloneja, villasikoja, strutseja, hanhia, sorsia, helmikanoja ja kanoja sekä muita harvinaisia eläinlajeja, jotka on lisätty Punaiseen kirjaan.
Kaikki eläimet asuvat tilavissa aitauksissa ja kävijät voivat helposti katsoa niitä. Eläintarha on auki ympäri vuoden. Kokeneet oppaat kertovat Teille jokaisesta eläintarhan asukkaasta.
Eläintarhan alueella toimii lasten kontaktieläintarha, jossa ei ole aitoja eikä häkkejä. Kaikkia eläimiä saa silittää ja ruokkia sekä ottaa valokuvan sen kanssa. Lasten eläintarhassa elävät: minilampaat, poronvasat, kanit, kamerunin vuohi, shetlanninponit ja muut eläimet!

Aleksanteri Syväriläisen ortodoksinen

 Pyhän Kolminaisuuden luostari - ortodoksinen miesluostari Leningradin alueella 21 kilometrin päässä Lotinapellosta.

Pyhä Aleksanteri Syväriläinen XV-vuosisadan loppupuolella on perustanut luostarin syrjäiselle Aunuksen alueelle ja luostarista heti tuli tunnetuksi. Tänne alkoi tulla kansa: munkkeja sekä apua hakevia. Vielä perustajan eloaikana luostarissa oli kaksi toisiinsa yhteydessä olevaa, mutta erikseen sijaitsevaa osaa. Pyhän Kolminaisuuden osa, jossa olivat munkkijen kammiot ja Kirkastumisen osa - lähellä hautausmaata. Molemmat osat nykyään ovat XVI-XIX vuosisatojen rakennusten yhteisenä arkkitehtuurikohde.

Tuhansia pihiinvaeltajia saapuvat tähän luostariin. Monet niistä onistuivat näkymään ihmeen, kun ikonissa kuvatun pyhän silmistä valuivat kyynelet. Luostarin 500 vuoden historia oli melkein sama kuin muillakin Venäjän luostareilla: nousuja ja laskuja, vihollisten hyökkäyksiä, tulipaloja, ryöstöjä ja  kirkkojen uudelleenrakentaminen, ankara luostarielämä, rukoukset ja työnteko. Parhaana aikana luostarissa oli 8 kirkkoa, rikas sakasti, kalliisti koristetut ikonit, suuri kirjasto, jossa oli paljon vanhoja kirjoja ja käsinkirjoituksia. Oli vuosia kun luostariin tuhon jälkeen jäivät vain pyhän Aleksanteri Syväriläisen pyhäinjäännös ja muutama munkki.

Suurin osa rakennuksista on aika hyvin säilynyt, mikä todistaa, että niiden rakentajat olivat todella kokeneet. Luostarin vanhin rakennus on kivinen Pokrovan kirkko, joka rakennettiin vuonna 1533. Sen rakentamisen rahoitti tsaari Vasilii III. Kivinen Kirkastumisen tuomiokirkko pyhän Aleksanteri Syväriläisen (1644) kappelin kanssa. Kivinen Pyhän Kolminaisuuden tuomiokirkko on rakennettu vuonna 1791, mutta ennen sillä paikalla sijaitsi puinen kirkko, jonka rakensi itse luostarin perustaja ja joka oli pyhitetty vuonna 1509. Ivan Damaskinin kirkko on rakennuttu vuonna 1718.

Kivinen Pyhän Kolminaisuuden tsasouna, joka rakennettiin sille paikalle, jossa perimätiedon mukaan pyhälle Aleksanteri Syväriläiselle ilmestyi Pyhä Kolminaisuus. Tsaarit, suuruhtinaat, Venäjän keisarit, pajarit, aateliset ja kauppiaat tekivät suuria rahapanoksia kirkkojen ja luostarin rakennusten rakentamiseen.  Tiedot jokaisesta heistä kirjoitettiin luostarin kirjoihin. Suurin osa luostarin arkistoa on säilynyt ja on Kansallisessa kirjastossa, Venäjän Tiedeakatemian kirjastossa sekä Pietarin kolmessa historiallisessa arkistossa.

heijasti nykyaikaan säilyneen pyrkimyksen ylellisyyteen ja koreuteen. Valitettavasti Kirkastumisen kirkon rakentajien nimistä ei ole tietoja.

On säilynyt legenda Nestor-nimisestä mestarista, joka päätettyään teoksensa heitti kirveen Äänisen veteen ja sanoi: "Ei ollut, ei ole, eikä tule olemaan sellaista". Mutta tämä on vain kaunis legenda. Kirkastumisen kirkon viereen karostaen sen suuruutta ja harmoniaa on rakennettu Pokrovan talvikirkko ja kellotorni. Kauniit ja plastiset rakennusten piirteet hyvin sopeutuvat luontoon ja yhdessä muodostavat harmonisen ja kauneudestaan toistamaton yhdistelmän. Paitsi kauneuttaan ne ovat myös ainutlaatuisia siitä syystä, että ne rakennettiin ilman yhtäkään naulaa tai ruuvi. Kizhi on ei pelkästään puurakennusten museo vaan Karjalan kansojen perinteisen kulttuurin museo. Onhan mielenkiintoista katsoa, mitä esi-isämme käyttivät elämässään...

Museon kansatieteellisessä kokoelmassa on noin 30 000 esinettä, joita käytettiin Karjalan kylissä XIX-XX vuosisadoilla.

Kävijöille on myös avattu Pokrovan kirkon sisätilat ja maalaistalot. Maalaistaloissa esitetään perinteisiä maalaiskäsitöitä, saaressa soi kellojen helinä.

Kansanperinne-ja kansatiedeteatterin värikäs esitys täydentää kuvan maalaisten elämästä. Unohtumattoman vaikutelman saavat matkailijat, joiden käyntiaka saaressa osuu erään museon juhlan aikaan.

Solovetskin saaret - histoliallis

-arkkitehtuurinen ja luonnon museo, joka perustettiin vuonna 1967, ja vuonna 1992 Solovetskin museo lisättiin UNESCON maailman kulttuuriperinnön luetteloon.

Saaret sijaitsevat Vienanmeren Äänislahdessa 150 kilometrin päässä napapiiristä. Saaristo koostuu kuudesta isosta ja monesta pienestä saarista.

Tunnetuimpana on Iso Solovetskin saari, siihen nimenomaan saapuivat ensimmäiset asukkaat ja tähänkin asti siina ovat saariston ainoa taajama, Solovetskin saarten museo-ja luostariarvot. Tässä saaressa sijaitsee Solovetskin luostari. Luostari on kannaksella Pyhäjärven ja Hyvinvoinninlahden välillä. Luostarin perustamisvuotena pidetään 1436 - kun Solovetskin saarille saapui pyhä Zosima.

Solovetskin saarten kaunis rannikko on toistamaton, isot kivet meren rannalla, metsät, joissa on monta lampea. Elämän aikana saarissa ihmiset yhdistivät niiden osat teillä, rakensivat kanavat järvien välille, raivasivat niittymaat, rakensivat padot. Saarille oli rakennettu satamat ja luotu kalanviljelyalueet, rakennettiin telakka,  saarten asukkaat harjoittivat monta eri tointa.

Solovetskin museon käytössä on yli 1000 kulttuuriperinnön kohdetta, jotka ajoitetaan ajalla V eaa.-XX jaa..

Solovetskin saarten suosituimpina kohteina ovat: Kremli, Taivaaseenastumisen kirkko, botaaninen tarha, Filippovan pikkusaaret, Suuren Jänissaaren labyrintit, Muksalmban pato sekä kanava-ja järvisysteemi.